Näkemyksiä moniavioisuudesta

Olin ollut Malissa neljä päivää, kun ensimmäisen kerran jouduin keskusteluun moniavioisuudesta. Sittemmin aihe on noussut esiin useaan otteeseen, ja on vaikuttanut siltä, että varsinkin malilaiset miehet ovat kiinnostuneita provosoimaan väittelyä kysymyksestä eurooppalaisen naisen kanssa.

Malissa moniavioisuus on perinteinen tapa muodostaa perhe. Matkaoppaiden ”ihmiset ja yhteiskunta” tai ”uskonto ja tavat” -osiot eivät silti kerro siitä mitään. Voin vain todeta keskustelujen perusteella, että moniavioisuus on vallalla, niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Toki yhteiskunnalliset muutokset ja länsimaiset vaikutteet ovat vahvistaneet yksiavioisuuden asemaa, mutta se on yhä käytäntönä harvinainen ja epätavallinen – ”vaihtoehto”.

Malilaisista 80-90% on islaminuskoisia, 2-10% on kristittyjä ja loput animisteja. Perinteinen animismi myös sekoittuu usein vallalla olevaan islamilaisuuteen. Täkäläisten normien mukaan miehellä voi olla useita vaimoja sillä ehdolla, että hän pystyy elättämään heidät, mutta kuitenkin korkeintaan neljä. Islaminusko hyväksyy moniavioisuuden, mutta se on Malissa ja muuallakin Länsi-Afrikassa vielä islamiakin vanhempaa perua, eli oli tapana jo kauan ennen islamin saapumista.

Ensimmäisen kerran minut haastoi avioliittokeskusteluun malilaisen kumppanijärjestömme autokuski, matkalla kyläreissulle, kuinkas muuten. Hän paukautti: ”Mitäs tykkäät moniavioisuudesta?” Olin ollut Bamakossa vasta muutaman päivän enkä vielä ollut kunnolla tutustunut järjestön työntekijöihin. Olin siis vähän varovainen monessakin suhteessa. Kulttuurisesti korrektisti ja diplomaattisesti kierrellen selostin, miten moniavioisuus ei meidän kulttuurissamme ole mitenkään tapana taikka yleisesti hyväksyttyä, mutta että olen kyllä tietoinen Malin ”tilanteesta”. ”Henkilökohtaisesti”, lisäsin vielä, ”en voisi kuvitella olevani muussa kuin yksiavioisessa liitossa”.

Autokuski lisäsi vielä vähän vettä myllyyn tivaamalla, hyväksynkö silti moniavioisuuden käytäntönä. Kiemurtelin auton etuistuimella ja hain tukea takapenkillä istuvasta naispuolisesta projektityöntekijästä. Hän torkkui rennosti, eikä olisi voinut olla vähempää huolestuneen oloinen jutustelustamme. Vastasin kieltävästi, mutta säästin miehen patriarkaattipuheilta ja lisäsin jonkin kulttuurisesti pehmentävän kommentin. Keskustelukumppanini jatkoi hiillostamista: ”Mitä tekisit, jos miehesi haluaisi kuusi lasta ja sinä vain kaksi? Eikö silloin olisi parempi, että olisi toinenkin vaimo synnyttämässä?” Aargh.

Alustin hetken aiheesta ”suomalaiset pariskunnat ja haluttujen lapsien lukumäärä”. Silloin kuski vihdoin ilmoitti virnistäen: ”Minä ja vaimoni sovimme naimisiin mennessämme, ettei tule muita vaimoja”. Siinä. Minua oli huijattu!

Juttumme jatkui huomattavasti vapaammissa ja suorapuheisemmissa merkeissä. Huristellessamme läpi tomuisten maisemien kuski kertoi siitä, kuinka hän lapsuudessaan näki omassa perheessään paljon ongelmia, jotka johtuivat riitaisista suhteista eri vaimojen välillä. Hän kertoi myös, ettei itse halunnut sellaisia ongelmia, eikä hänellä kyllä olisi useampaan vaimoon varaakaan. Se vaatii kuulemma paksua lompakkoa ostaa vaimolle kaikki vaatteet ja muut asiat, joita hän tarvitsee, sekä huolehtia lisäksi yksin koko perheen toimeentulosta.

Kuskin mukaan yksiavioisuus sopii hänelle, mutta hän ei kuulemma voisi ottaa ja suositella sitä esimerkiksi ystävilleen. Useamman vaimon hankkiminen on kai yhä jonkinlainen malilainen miehen mittari. Sitä ehkä pidetään jonkinlaisena todisteena miehisyydestä ja varakkuudesta. Kuljettajan mukaan yleisesti ajatellaan, että mies, joka ei hanki toista vaimoa, on pahasti tossun alla. ”Hän pelkää ensimäistä vaimoaan niin, ettei uskalla hankkia toista.” Mitä siinä voi muuta tehdä kuin hankkia rakastamansa elämänkumppanin rinnalle toisen – ryhmäpaineesta?

Aikaisemmin yksi syy useamman vaimon hankkimisen Malissa on ollut se, että siten on saatu paljon lapsia auttamaan esimerkiksi maanviljelyyn liittyvissä töissä. Varsinkin vanhemmat ihmiset eivät voisi kuvitella asioiden olevan toisin. Tapasin vanhemman naisen maalaistaksissa, matkalla Dogonimaasta takaisin, ja tietysti sattumalta dogon-oppaani oli ottanut avioasian esille hetkeä aikaisemmin. Kysyin naiselta mahdollisimman viattomasti, mitä mieltä hän on moniavioisuudesta. ”Se ei ole helppoa. Kaksi yötä mies on luonasi ja sitten kaksi jossakin muualla. Asioita pitää hoitaa jatkuvasti, mutta mies on usein jonkun muun vaimon luona. Toisaalta on hyvä, että työtaakkaa voi jakaa muiden vaimojen kanssa, jos heidän kanssaan tulee toimeen.”

Sitten elämää nähneen malilaisnaisen uurteiset kasvot sulivat arvoitukselliseen hymyyn: ”Moniavioisessa suhteessa mies ei ole koko ajan vaivana, ymmärräthän?” Nyökkäilin ja hymyilin vastaan, aavistellen lausahduksen monia merkityksiä.